Velka kotiin

Hei! En olekaan puhunut tästä blogin puolella mitään.
Meillä on ollut koiria kotona oikeastaan koko mun elämän. Dobermanneja meidän perheessä on ollut yhteensä 3kpl. Kun rupesin miettimään omaa koiraa, niin vaikka kuinka etsin eri roturyhmistä koiria, niin päädyin aina tähän tuttuun ja turvalliseen rotuun. Mikään muu ei tunnu niin omalta.
Rupesin siis jo vuosi sitten etsiskelemään tulevia dobermannien pentueita, silmiin osui sitten tämä Ihq x Jack - yhdistelmä.
Vanhemmat on laajasti terveystutkittu, sekä luonteista oli mustaa valkoisella.
Laitoin sitten Heidille viestiä, ja siitä alkoikin sitten pentueen odottelu. Kaikkien harmiksi ensimmäinen yritys ei onnistunut.
Katselin vähän muita yhdistelmiä, mitkä olisi tarkoitus astuttaa keväällä, mutta mikään ei tuntunut oikealta eikä miellyttänyt.
Mutta keväällä sainkin kuulla, että yhdistelmää kokeillaan uudestaan, ja uusi odottelu alkoi.
Olin loppuun asti todella pessimistinen. Olin ihan varma että ei siellä niitä pentuja kuitenkaan ole eikä tule.
Mutta kappaskummaa, sieltä syntyikin 5upeaa mustaa pikkuista!
Pitkän odottelun jälkeen viimeviikolla kotiutui hieno ja reipas narttupentu.
Aito's Harmony harriet, elikkäs Velka.

Kotimatka meni nukkuessa. Hän osaa jo hienosti hakeutua ulkona pissalle, ja turvautuu minuun jännissä tilanteissa.
Fretteihin on tutustuttu, mutta siinä saa jo pikkuhiljaa ruveta himmaamaan, ettei ylly leikit turhan rajuiksi.
Tästä alkaa meidän yhteinen taival, odotan jo yhteisiä seikkailuja ja miten paljon tulenkaan oppimaan tältä upealta yksilöltä.
-Tiia T.

Nala lähti kotiin!

Hei! Kuten otsikko kertoo, Nala lähti perjantaina omaan kotiinsa takaisin.
Se saa kaveriksi pikkuruisen Kleinspitz-pennun, joka tuli näyttäytymään hakureissulla. Aivan ihana!
Nala jätti kyllä paikan sydämeen todella ihanalla persoonallaan, olihan hän mulla jo vähän päälle puoli vuotta.

Sen kanssa tehtiin kovasti töitä, että uskaltaisi olla Riskin ja Viskin lähellä. Viski on rauhallisempi, joten Nala hyväksyi sen hiukan aikasemmin, mutta Riskille huuti ja kävi varuiksi näykkimässä, ettei vaan tule lähelle.
Nala on hyvin herkkä. Jos joku suutahti takaisin kun ei jaksanut turhaa kiljumista, mentiin taas askel taaksepäin. Silloin kesti taas hetki että pystyi pitämään tyttöjä yhdessä ilman että Nala oli paniikissa.
Mutta loppujenlopuksi siinä ei mennyt kuin alle 2kk kun tytöt oli kavereita. Riski jaksoi olla kärsivällinen ja työnti pyllyään Nalan naamalle, jos se kiljui eikä halunnut nukkua samalla pedillä.
Jossainvaiheessa oli tajuttava, ettei tässä ole mitään pelättävää. Siitä lähti näiden tyttöjen ystävyys liikkeelle.
Aluksi Nala ei suostunut leikkiä muiden kun ihmisten kanssa, mutta pikkuhiljaa otti pieniä pyrähdyksiä Viskin perässä ja voi kun se olikin kivaa!
Nala ja Riski kun molemmat on niin ketteriä ja kiipeilevät mihinvaan, niistä tuli oivat rikoskumppanit.
Jos keittiöstä kuulu kolinaa, oli siellä tytöt joko keittiönpöydällä tai tiskien seassa.

 

Mutta nyt tää herttainen tyttö on takaisin omassa kodissaan, missä hän saa jatkaa rötöstelyään ja tuoda iloisia hetkiä pitkään odottaneelle omistajalleen. Kiitos Oona että sain tutustua tähän neitiin näinkin hyvin :) Pidän sormet ristissä, että Nala ja pikkuinen pentu tulee toimeen, ja niistä tulee kaverukset. <3 

-Tiia

Röntgen-kuvat ja muita kuulumisia.

Hei! Vihdoin voi sanoo että kevät on alkanut ja hanget voi pikkuhiljaa hyvästellä.

V ja R on vaihtaneet jo kesäkarvan ylleen. Nala on vähän myöhässä porukasta, mutta eiköhän se siitä.

Ulkona on ihana raikas ilma, ja ollaan Viskin kanssa aloitettu lenkkeily, jos sitä oltaisiin sit kesällä kunnossa. Viskin lihaksistoa olis hyvä kuntouttaa, on päässyt vähän rupsahtamaan kun ei olla liikuttu ulkona. 

Viskillä on ollut talvella kankeutta takajaloissa ja välillä ontumistakin. Even kanssa tuli puheeksi lonkat ja niiden kuvaus, lähettiin sitten mukaan kuvauttamaan Viski ja Riski ihan testimielessä. Jospa ontumiseen löytyisi joku syy. Riskin otin mukaan ihan siksi, että voi sitten verrata oireettomaan eläimeen, kun eläinlääkäreillä on todella vähän kuvia freteistä mihin verrata.

Voin erittäin lämpimästi suositella Jyväskylässä sijaitsevaa Eläinklinikka Tähteä. Ollaan käyty siellä implantoinneissa ja Viskistä on siellä otettu ennenkin röntgen-kuvat, kun epäiltiin suolitukosta.

Hyvää ja iloista asiakaspalvelua. Ammattitaitoiset ja työstänsä oikeasti kiinnostuneet lääkärit sekä hoitajat. 

Kuvat otettiin rauhoituksessa. Kummaltakaan ei sitten löytynyt luustosta mitään ihmeellistä. 

Viskistä otettiin myös selkäkuva varmuudeksi, jos sieltä löytyisi syy. Mutta sekin oli ihan puhdas.

Joten nyt toivotaan että liikkumisesta olisi apua tähän.

Onneksi saa nyt ainakin toistaiseksi olla huoleton. Nyt kevään mukaan Viski on onneksi alkanut aktiivisemmaksi, ja tuntuu mitä enempi se liikkuu niin sitä vetreämpi se on. Ollaan myös muutaman kerran laseroitu, ja siitäkin on tuntunut olevan apua. Katsotaan mihin suuntaan lähtee menemään.
Aurinkoista kevättä ja kesän odottelua kaikille! :)
-Tiia

Pääsiäisen hoitolapsi

Moi! Tää vuosi on lähtenyt tosi vauhdikkaasti liikkeelle. Nyt on jo huhtikuu aluillaan ja vietetään pääsiäistä.
Tälle mummonäädälle etsittiin hoitopaikkaa muutamaksi päiväksi.
Tänne se sit tuli lomailemaan. Ihana, kohta 8vuotias Amy-neiti <3

Rauhallinen ja herttainen tapaus. Nukkuu paljon, mutta muistaa myös käydä seuraamassa mitä täällä tapahtuu, kunnes kömpii takaisin pehkuihin.
Yritettiin hiukan totuttaa neitiä muihin nääppiin, mutta päätin aika nopeesti et annetaan mummelin olla rauhassa niin ei turhaan stressaa tämmöisestä reissailusta.

Kiva tutustua erinlaisiin fretteihin, erityisesti eri-ikäisiin.
Ihanaa pääsiäistä kaikille! :)
-Tiia

Parasta näädänruokaa.

Hei! Tosissaan aloitin alkutalvesta hiirien kasvatuksen ruoaksi. Suurin syy oli se, että halusin vaikuttaa eläimieni ruoan alkuperään ja ravintoarvoon. Hiiret oli helppo valinta, kun ne on se mieluisin laji jyrsijöistä, mitä haluaisin ehkä pitää lemmikkinäkin. Touhukkaita, jotka sisustaa häkin aina uuteen uskoon eikä turhaan stressaile.
Urokset on oman kokemuksen mukaan rauhallisempia ja ehkä kesyyntyykin helpommin. Naaraat taas herkempiä ja vilkkaita. Toisilla voi toki olla eri kokemus tästä. :D

 Hiiret kannattaa sijoittaa sellaiseen paikkaan, missä fretit tai muut lemmikit ei pääse häiritsemään elämää. Stressaaminen vaikuttaa tottakai lisääntymiseen ja poikasten hoitoon. En ole muuten huomannut hiirissä vaikutusta frettien ominaishajun takia, muutakuin sen että mun kättä pelätään enempi mitä kaverien, jotka ei ole koskeneet haiseviin näätäeläimiin.:D

 Pahoittelen kuvien laatua. Nää eivät olleet oikein samaa mieltä kuvauksista.
Tällähetkellä tulee senverran vähäsen poikasia, että ostan yhä hiiriä sillointällöin pakkaseen.
Tässä päälle 3viikkoinen 2mamman poikue.

Hiirien kasvatuksessa on se miinuspuoli, että poikasia on karsittava niin, ettei niitä ole liikaa yhtä emoa kohden, muuten ne eivät kasva ja emo menettää omankin ravinnon kehostaan. Joten ei auta vaikka tulisi kuinka isoja poikueita, kun niistä pinkeistä ei ole kauheesti iloa fretille.

Poikaset kasvavat emonsa kanssa laumassa 4viikkoisiksi. Siihen mennessä laitan urokset pakkaseen. (jos ei ole tarve käyttää) Ja yleensä jätän poikueesta aina yhden tai kaksi naarasta kasvatukseen. Valitsen ne koon, värin ja erityisesti luonteen mukaan. Haluan että hiiriä pystyy normaalisti käsittelemään, vaikkei mulla ole aikaa kaikkien sosiaalistamiseen. Loput saa yleensä kasvaa vielä hetken tyttölaumassa (jos on tilaa), jotta niissä ois enempi syömistä. Lopetus tapahtuu hiilidioksidilla.

Olis hieno ajatus, jos pystyisi kasvattamaan itse lemmikilleen kaiken ruoan. Eikä tarvitsisi ostaa sitä ulkopuolelta. Minulla ei vaan siihen ole tiloja tällähetkellä. Ehkä tulevaisuudessa, jos ihan täysin hullaannun.
-Tiia

Vauhtiraksun tilaus

Tuli aika täyttää frettien pakastinta, joten laitoin tilauksen Vauhtiraksulle ja kävin hakemassa laatikot Jyväskylän pysäkiltä.

Nyt kun oon ostellut ruokia pienissä erissä, eri liikkeistä ja mistä sattuu, niin taas yllättää, miten paljon edullisemmaks tulee tilata reilusti safkaa kerralla.

Voisin nyt näyttää, mitä tälläkertaa tuli tilattua. Suurimmaksi osaksi ihan sitä perusruokaa, mitä menee paljon.

Eniten matkaan lähti kanankauloja (15kg) ja broilerin siipiä (8kg). Kuvissa mukana lainassa oleva laadunvalvoja.

Nää lähti suihkun lattialle pussitetavaksi.

Pikkuboksissa oli 25kpl hiiriä, poron jauhelihaa ja kanan palalihaa.

 Koko satsi oli yhteensä reilu 90€ Ja taas näädät kiittää ja pääsee jemmailemaan..

Ulkoasu uusiks

Moi! Tätä blogia päivitellessä tuli mieleen, jospa ulkoasun uudistaminen piristäisi, ja kun tässä ei ole vielä ollut sellaista kunnollista banneria, vaan joitain omia väsäilyjä mitkä oon jotenkin vaan kelpuuttanut ja mennyt niillä.
Ehkä nyt oli aika ottaa ittee niskasta kii ja laittaa tää kuntoon.

Laitoin viestiä ystävälle, joka tekee tilaustöitä. Että onnistuisiko bannerin teettäminen, missä seikkailis Riski ja Viski, kuitenkin piirtäjän omalla tyylillä piirrettynä. Suunnittelu ja kuvan valmistuminen tapahtui nopeasti ja sain antaa ehdotuksia sekä mielipiteitä. Lopputulos oli vielä just sitä mitä etsin. En vois olla tyytyväisempi!

Itse ulkoasu on vielä muuten kesken, katsotaan minkälainen tästä nyt tulee. Mutta pelkkä banneri tuo tähän jo niin paljon, ai että!

Kiitokset taiteilijalle : Sarri Honkanen @Serunekai

-Tiia

Aika juoksee

Hei! Oon tässä miettinyt, jospa rupeaisi pikkuhiljaa elvyttämään tätä blogia henkiin. Kamera hajos kesällä, joten viimeinenkin mielenkiinto lopahti kirjoittamiseen.
Paljon on kerennyt tässä tapahtua, ja nyt sain vihdoin ostettua uuden objektiivin, ja uusia kuviakin saadaan sen myötä.
Tässä välissä on ollut kaksi muuttoa, uuden koulun aloitus, parit näyttelyt ja Riskin ensimmäinen kiimakin alkaa jo olla ohitse :)
Käytiin tänään nopsasti kuvailemassa tuossa pihan laidalla. Oli senverran kylmä, et kaikki kolme oli heti kiskomassa ovelle päin. Viski varsinkin oli aivan järkyttynyt, kun hänhän on jo vaihtanut lähes kaiken talvikarvan kesäkeleihin sopivaksi..

Meillähän on siis ollut tässä hoidossa joitain kuukausia yksi pastellineiti nimeltä Nala :) Tuo Äkäslompolosta kotoisin oleva pikkuneiti on hyvin herkkä, valpas ja seurallinen. Vaatii totuttelemista uusiin frettikavereihin, mutta tän kaksikon kanssa tulee kyllä mainiosti toimeen.

Seurailee sisällä kokoajan jaloissa ja kiipeää syliin. Osaa myös käyttää ihmistä hyväksi, ja kiipeää lattialla istuvan ihmisen olkapäiden kautta korkeammalle, vaikka pöydälle joka sattuu olemaan vieressä.

Riskin kasvua on ollut mukava seurata. Pienestä asti tämä rinsessa on ollut erittäin rohkea ja virtaa täynnä. Mitään ei pelätä vaan mennään aika täysillä eteenpäin.

Riskistä on kasvanut erittäin hurmaava tytöntyllerö, joka aloitteli kiimaa heti vuodenvaihteessa. Hirveä sulhasten etsintä alkoi, ulos oli päästävä ja kaikkia frettikavereita täytyi hoitaa kauttaaltaan ja tunteella. Viskin kainalotkin on huolella putsattu.. Nyt on onneksi lantti niskassa, ja neidin olo on helpottunut.

 Tässäpä näitä kuulumisia pikaisesti! Katsotaan jos tekstiä ja kuvia rupeaisi tänne tippuilemaan tasaiseen tahtiin. Heido!